Ovro ja identiteettien moninainen maailma
09.11.2013
Suomalaisen dark ambientin suvereeniksi kuningattareksikin tituleerattu Ovro julkaisi kesän vaihtuessa syksyyn hienon Id|entities pitkäsoiton, joka tutkii nimensä mukaisesti identiteetin ja yksilöllisyyden mysteereitä. Onneksi olkoon näin heti kättelyssä hienosta uutukaisesta, se onkin ensimmäinen Ovron pitkäsoitto viiteen vuoteen, ja mielestäni todella odottamisen arvoinen tapaus.
- Kiitos kommentista! Levyn kanssa meni reippaasti kauemmin kuin oli tarkoitus, mutta joskus asiat vain ottavat oman aikansa kypsyäkseen.
Mitä kaikkea kuluneisiin viiteen vuoteen on mahtunut?
- Levyn suhteen? Pitkiä aikoja, jolloin en katsonut koko materiaalia päinkään, vuorotellen intensiivisten työstövaiheiden kanssa. Jokunen raita onnistui pisimmillään istumaan koskemattomana vuoden, odotellen hetkeä jolloin sitä pystyi taas kuuntelemaan tuorein korvin. Siinä sivussa työstin kokelmajulkaisua Ten., kun Id|entities antoi lopullisen syntymänsä odottaa itseään. Kokoelman oli alunperinkin tarkoitus tulla ulos samoihin aikoihin / bonuksena, joten pääjulkaisun antaessa odottaa itseään, myös kokoelma sai odotella julkaisuaan.
Julkaisun kappaleet lisääntyivät kuuleman mukaan vielä silmikoitumalla ja jakaantumalla. Joissain tapauksissa keskeneräisen raidan osat alkoivat riidellä keskenään ja löysivät sitten paikkansa itsenäisinä kokonaisuuksina, joten kokonaisuutta piti työstää. Ensimmäiset demoversiot olivat valmiina jo 2008, mutta vasta kolme vuotta myöhemmin kokonaisuus alkoi hahmottua juuri oikeanlaiseksi.
- Haeretici 7o74:n kanssa tuli tehtyä hivenen projektia, mutta kovin tuottelias tuo viisivuotiskausi ei näin kappale/vuosi määrissä laskettuna ollut. Opiskelut ja duunit saivat aikaan pitkän käytännössä täysin lomattoman kauden, joten aika oli ylipäätään pahasti kortilla.
Id|entities on mielenkiintoinen äänten tilkkutäkki, jota levyn saatteessa kuvataan mm. dark ambientiksi ja kokeelliseksi musiikiksi, mikä on oikeastaan aika löyhä määritelmä itsessään.
- Genrelokeroinnit ovat käteviä työkaluja, varsinkin kun julkaisua yritetään kuvailla sanallisesti ja lukijan pitäisi pystyä kuvauksesta päättelemään, olisiko jonkun tietyn levyn (tai vastaavan) äänimaailma juuri häntä kiinnostavaa. Hankaluuksia tulee silloin, kun musiikki ei mahdu valmiisiin lokeroihin – tai jos aiemmin tiettyyn genreen kuuluvaksi määritelty artisti ottaa askeleita ns. hänelle kuuluvan rakenteen ja äänimaiseman ulkopuolelle. Omista julkaisuistani Gegendurchgangenzeit ja Horizontal/Vertical solahtavat mukavasti dark ambientin puolelle, muissa nimitys tuntuu kulkevan mukana kuvailluissa, vaikka albumikokonaisuus kulkeekin jonnekin muualle. Mihin – siihen minulla ei ole selkeää valmista leimaa.
- Mikäli pitäisi kuitenkin valita yksi sana, jolla kuvata tuotantoani, se voisi olla ”soundscaping”.
Onko Id|entities mielestäsi enemmän äänitaidetta kuin musiikkia?
- Musiikkia vai äänitaidetta onkin jo laajempi kysymys. Minun näkökannaltani tuotantoni on musiikkia – tosin löydän itseni kuuntelemasta sujuvasti vaikkapa autopesulaa musiikkina, joten mielipiteeni otettakoon huomioon tuon tiedon valossa. Toisaalta en musiikkiani tehdessäni koe säveltäväni tai edes varsinaisesti sanoittavani, vaan kuvailen työskentelyäni ennemminkin ”äänen vääntämiseksi” ja vastaavin termein. Otan kiinni mielikuvasta ja/tai tunnelmasta ja työstän sen äänelliseen muotoon. Kappaleitteni lyriikat ovat osa tätä äänellistämistä ja käsittelen vokaaleja kuten mitä tahansa muuta äänilähdettä kokonaisuuden osana, sen sijaan että istuisin alas ”kirjoittamaan laulunsanoja”. Joskus saattaa kestää jopa vuosia, ennen kuin sanalliseen muotoon tallennettu mielikuva ja siihen sopiva muu äänimaisema löytävät toisensa. Käytän myös surutta aiemmin syntyneitä vokaaliosuuksia – joko kirjoitettuja tai äänenä tallennettuja – uudelleen, jos tuloaan tekevä kappale niin tuntuu vaativan. Tässä mielessä saatan hyvinkin tehdä äänitaidetta.
Albumilla teet yhteistyötä Niko Skorpion ja Xysmasta tutun Vesa Iittin kanssa. Oliko tämä suunnitelmissa jo pitkään, vai tapahtuiko yhteistyö lopulta vahingossa?
- Molempien kohdalla yksinkertaisesti kysyin suoraan, suostuisivatko he antamaan äänensä tietyille teksteille. Onneksi molemmat vastasivat myöntävästi, sillä minulla ei ollut mielessäni ketään toista vaihtoehtoa kysyttäväksi. Kummatkin tekstit puhuivat mielessäni lopullisen esittäjänsä äänillä. Tilanne on siis ollut sama kuin aiempienkin julkaisujeni lainavokalistien kanssa: teksti vaikuttaa haluavan esittäjäkseen juuri tietyn henkilön, otan yhteyttä, kerron asiani ja jos vastaus on myöntävä kuvailen tulevan ääniympäristön yleisine tunnelmineen (kappaletta ei välttämättä ole vielä olemassa soitettavassa muodossa) ja annan toteutukseen varsin vapaat kädet. Vesa on Xysmasta tuttu monille muille, itselleni tämän yleisen kuuntelualueeni ulkopuolelle jääneen bändin ja henkilön yhteys valkeni vasta reippaasti myöhemmin muuta kautta tutustumisen jälkeen.
Vesan vokaalit Absent -raidalla lähentelevät lausuntaa ja hänen osuutensa Shut-Offin äänimaailmassa muistuttaa tavallaan beat-runoutta.
- Beat-kirjailijoita arvostava kiittää vertauksesta!
- Vesa toimitti komean valikoiman tulkintojaan samasta tekstistä, joten käytin tunneskaalaa myös levyllä. Hän sai täysin vapaat kädet tulkintaansa ja onnistui erinomaisesti hankalassa tehtävässä tuottaa vokaalit kuulematta kappaleesta yhtään mitään muuta kuin ennakkokuvailuni. Kiitokset Vesalle vielä tätäkin kautta!
Kappaleella Underdog puhallinvierailijoiksi on merkitty Mari & Humi, mutta ainakin minun oli vaikea erottaa mitään puhaltimia kappaleen sykkeestä. Voitko kertoa tuosta biisistä ja sen äänimaailman muodosta vähän enemmän?
- Tässä päästään musiikin tekijän (tai äänen vääntäjän, aivan miten vain) kannalta hyvin mielenkiintoisen kysymyksen äärelle: kuuleeko kukaan muu koskaan kappaleita aivan samalla tavalla kuin musiikin tekijä sen kuulee? Se, että eri ihmiset kuulevat saman kappaleen hyvin eri tavoin on kokemusperäisesti selvää (ajatellaan vaikkapa noisekeikoilla kävijää ja tälle musiikille täysin altistumattoman kokemusta noisesta), mutta tekijän ja kuulijan mahdollisuus kuulla samoin on mielenkiintoinen kysymys, johon minulla on tarjolla vain ihmettelyä. Omiin korviini torvet ovat täysin selkeästi siellä.
- Underdog on levyn kappaleista siinä mielessä outo otus, että siinä ei ole varsinaisia vokaaleja, vaikka lyriikat löytyvätkin levyn kansijulisteesta ja saitiltani. Oma ääneni ei kappaleessa loppujen lopuksi toiminut, mutten kuitenkaan kuullut sitä mielessäni kenenkään muunkaan äänellä, joten raita jäi vokaalittomaksi. Tällä erää, saa nähdä mitä kipaleelle tapahtuu tulevaisuudessa.
Nikoa kuullaan ensin Fate Dealer -kappaleella ja heti perään tämän perään soivalla Interrogationilla. Ensin mainitussa kappaleessa hänen lausumansa rivit/säkeet kuulostavat jonkin digitaalisen demonin ääniltä, kun taas kuulustelun "iloista" kertovalla Interrogationilla hän on luomassa todella intensiivistä ja painostavaa tunnelmaa. Pistit hänet aika tiukkoihin paikkoihin, vai kuinka?
- Niko-parka sai Mosaick the Serpent/Vipera Aurean Equation Impossiblen jälkeen lisää ilkiörooleja levylläni – johtuen vain ja ainoastaan siitä, että hän suoriutuu tehtävästään niin upeasti. Fate Dealer oli varhaisimpia valmistuneita kappaleita ja olin aivan täpinöissäni saatuani Nikon vokaalit. Juuri oikealla tavalla selkäpiitä karmiva suoritus.
- Interrogation puolestaan valmistui viimeisenä, sillä raidasta tuntui sitkeästi puuttuvan... jotain. Istuimme lopulta alas soittamaan kappaleen silloisen rungon ”päälle” vapaalla otteella ja puuttuvat osat löytyivät tällä tavalla kuin itsestään.
Olet rakentanut kappaleita elokuvista napatuilla sampleilla ja muutamassa kohdassa, kuten albumin avaavaa Prediction ja sen sulkeva Silence, alkuperäiset lähteet antavat biiseille vielä omanlaisensa jännitteen. Tarkoitan tällä sitä, että kun tietää kuka sanoo toistuvasti "silencio" lopussa voi koko albumin tarinan nähdä tietystä kulmasta. Samoin alun "he who summons the magic commands the magic" avaa erään elokuvasarjan historiaa ja viittaa sukupolvien ylittävään tarinaan, joka liikkuu ajassa ja eri ulottuvuuksissa. Oikeastaan en edes halua sanoa mistä elokuvista ääniä kuullaan, sillä silloin osa tarinan mysteeristä katoaa, mutta haluatko itse hiukan valottaa palasten historiaa?
- Äänilähteiden alkuperän tietäminen voi toimia lisäavaimena tai mausteena, mutta lainattuja elokuvia ei tarvitse mielestäni tietää ollenkaan. Lisämauste, muttei välttämätön juttu, siis. Sivumennen sanoen pidän itse samplenbongauksesta, eli kun jostain kappaleesta tutun pätkän löytämisestä katsomastani elokuvasta. Lähestyin lainoja useammalla tavalla: Osan tallensin suoraan katsoessani itselleni uutta elokuvaa TV:stä, korvat valppaina ja sormi rec-napilla. Näitä tallenteita kertyi mukava määrä ja arkistoani läpikäydessäni osa sampleista alkoi muodostaa omaa tarinaansa, joka ei välttämättä liittynyt enää alkuperäisen ympäristönsä eli elokuvan tarinaan. Osa on kerätty vähemmälle katselulle jääneistä elokuvista leffavalikoimistamme, miettimättä tallennusvaiheessa muuta kuin ” tämä kuulostaa hyvältä, pistän talteen”. Jotkut lainat hain hyvin tuntemastani elokuvista, koska halusin juuri tietyt pätkät luomaan juuri tietynlaista tunnelmaa. Joissain kappaleissa on sekaisin palasia kaikista näistä löyhistä kategorioista, eikä kaikkia lainoja välttämättä edes tunnista sampleiksi. Osa käyttämistäni ”soittimista” on alunperin osa jonkun elokuvan ääni- tai efektiraitaa, josta on napattu pienen pieni palanen ja myllytetty reippaan jälkikäsittelyn läpi.
- Silencessa lähteen ”silencio” oli koko kappaleen lähtöpiste, kappale oli valmis kauan ennen mitään muita raitoja ja tiesin jo sen valmiiksi saatuani, että Silence tulee olemaan päätösraita. En kuitenkaan aio kertoa, missä määrin kappale toimii albumin avaimena vai toimiiko ollenkaan. Toivon kunkin kuulijan miettivän itse, ovatko eri kappaleiden tarinat itsenäisiä ja irrallisia, liittyvätkö ne joillain tavalla toisiinsa ja kuinka monta kertojaa koko levyllä itse asiassa onkaan.
- ”He who summons” -pätkän lähteen tarinan ja levyn tarinan sukupolvi/aika/ulottuvuus -ajatus sai minut miettimään sämplet sisältävän kappaleen ensimmäiseksi sijoittamisen mahdollisia alitajuisia vaikuttimiani. Uutta pohdittavaa, kiitos!
Tarinan henkilöt ovat lähes poikkeuksetta jonkinlaisessa pulassa ja moni heistä kärsii identiteettinsä jonkinasteisesta menettämisestä. Mitä identiteetit merkitsevät sinulle ja ovatko maailman digitalisoituminen ja globalisoituminen mielestäsi pilkkomassa meitä yhdistymisen sijaan yhä pienempiin ja pienempiin palasiin?
- Pulassa oleminen ja yleinen outous lähtökohtaisena tarkastelutapana liittynee siihen, että nämä ovat kiinnostavia tutkailtavia. Valokuvaamaan mennessänikin hakeudun mieluummin rapistuville teollisuusalueille ja hylättyihin paikkoihin, kuin nähtävyyksien pariin.
- Mitä identiteetteihin yleensä tulee, tuntuu siltä että turhan monella ihmisellä on hyvin vahva mielipide siitä, millaisia he ovat ja tällä vahvalla mielipiteellään he samalla rajaavat omia mahdollisuuksiaan: ” enhän MINÄ voi tehdä tuollaista (vaikka mieli tekisi)”. Huomautettakoon, ettei ”tuollainen” ole välttämättä millään tavalla yleisesti negatiiviseksi käsitetty asia. Digitalisoitumisen ja erityisesti sosiaalisen median myötä monelle on myös tullut tärkeämmäksi se miltä he vaikuttavat, ei se millaisia he ovat tai voisivat olla. Julkiseen kuvaan sopimattomat asiat tehdään piilossa (julkisilta) katseilta, netin mahdollistaman anonymiteetin suojissa, lomakohteissa, risteilyillä, yökerhoissa - samalla kun julkisesti paheksutaan joukolla kaikkea kapean puhtoisen hyväksyttävän skaalan ulkopuolista. Pirstovaa, rajoittavaa ja ahdistavaa.
- Digitaalinen, globaali ympäristö luo sekä kannustavaa että ahdistavaa yhteisöllisyyttä. Se mm tuo hyvin perinteisen toimintamallin maailmanlaajuiseksi: siinä, missä ennen paheksuttiin paikkakunnan silmätikun (tosia tai oletettuja) tekemisiä kahvikupin ääressä tai aitaan nojaillen, samaa tehdään nyt suuremmalla joukolla netissä – muttei välttämättä yhtään sen todemmin tai tarkemmin tiedoin. Aika monet kappaleiden tarinat ovat itseasiassa alunperin lähtöisin netin palstoilta, joissa ihmiset vuodattavat elämäntarinoitaan nimimerkkien suojista, toivoen joko virtuaalista takamuksille potkintaa saadakseen elämänsä uusille raiteille tai hyväksyntää valinnoilleen ja saaden sekä näitä että kovaäänistä paheksuntaa muiden nimimerkkien taholta. ”Tutkimusmatkoiltani” matkaan tarttuneet tarinat yhdistyivät, jakaantuivat ja kävivät erinäisten ”entäs jos?” ja ”nupit kaakkoon” -prosessien läpi ennen levylle päätymistään. Mielenkiintoista kyllä levyn kappaleita on tulkittu minun eri puolikseni, vaikka etäännytin itseäni reippaalla kädellä levyä tehdessäni.
Mielenkiintoinen pointti. Itse kun näin ja koin sinut kokoajan tarinankertojana, et siihen suoranaisesti mukaan kuuluvaksi.
- Levyn syntyvaiheissa sen työnimenä oli ”multividual(s)”, eli monilo – vastakohtana käsitteille individual / yksilö. Vaikka ihmisistä puhutaan yleensä yksilöinä, vaikka todellisuudessa olemme kukin monia, eri yhteyksissä ja eri ihmisten kanssa erilaisia persoonia. Työnimi jäi lopulta kuitenkin vai työnimeksi, lähdettyäni pohtimaan identiteetin käsitettä. Sana ”identiteetti” on kiinnostava. Se on johtunut latinan samaa tarkoittavasta sanasta idem, saaden vaikutteita myöhemmän latinan olemista tarkoittavasta essentitas-sanasta ja toistumista, toistettavuutta tarkoittavasta sanasta identitem: identiteetti, toistettavaa olemista. Lisäksi levyn nimessä oleva | jakaa ”identities” sanan kahteen osaan: id – freudilainen viettipohjan käsite, libidon (eros) ja thanatoksen alainen psyyken osa ja entities – entiteetit. Monikkomuoto ei tässä yhteydessä kerro, onko kyseessä yhden vai useamman ihmisen identiteetit tai id-entiteetit. Eros ja Thanatos päätyivät seikkailemaan yhteen raitaan, samalla heitä hokeva tallenne vuodelta 2003 päätyi viimein käyttöön.
Omiksi suosikikeiksini levyllä ovat muodostuneet skinnypuppymaisesti hiipivä ja nurkissa rapiseva Loonies, öisen metropolin henkeä ja sykettä huokuva Loner, sekä jo edellä mainittu Interrogation. Mitkä raidat ovat kasvaneet omiksi lempilapsiksesi?
- Miellyn yleensä kappaleistani niihin, joita olen hionut vähimmän aikaa tai joiden synty on jollain tavalla yllätyksellinen. Tällä levyllä ne ovat Silence ja Underdog. Kauan työn alla olleiden kohdalla vie aikansa, ennen kuin niitä pystyy kuuntelemaan jälleen tuoreella korvalla
Levyä on ymmärtääkseni kasattu viisi vuotta. Loitko tuona aikana jotain jonka olisit halunnut mukaan tälle levylle, mutta joka ei vain toiminut tai jäi jostain muusta syystä pois?
- Id|entitiesin ulkopuolelle jäi useampia kappaleita. Yhden luovutin Haeretici 7o74:n käyttöön duon keikalle ja se ns. jäi sille tielleen. Pari ei suostunut löytämään julkaistavaa muotoa ja jäi istumaan hyllylle, Piggies ei mahtunut mukaan ja siirtyi Ten.-kokoelmalle vokaalittomana ja jonkun jätin keskeneräiseksi ihan tilanpuutteen vuoksi.
Ovro ei ole lähtemässä mitenkään suuremmin keikoille, tosin tarjouksia otetaan kuuleman mukaan kuitenkin vastaan. Mutta miltä Ovron tulevaisuus muuten näyttää? Onko uusia julkaisuja suunnitteilla ja mihin suuntaan Ovron äänitaide/musiikki on seuraavaksi kehittymässä?
- Seuraavan julkaisun suunnitelmat ovat jo suhteellisen selvillä ja raakaäänen keräys käynnissä. Suunniteltu vertautuisi ehkä lähinnä Gegendurchgangenzeit-levyn tyyliin, mutta tässä vaiheessa kun mitään ei ole varsinaisesti tehty, asiat saattavat elää vielä reippaasti. Keskeneräiset tekeleet voivat hyvinkin vaatia ääntään kuuluville ja päästä työn alle ensin.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
- Kiitokset tästä haastattelusta! Kysymykset olivat erinomaisia ja pohdituttavia, samalla avautui myös uusia näkökulmia omaan tuotokseen.
Mika Roth
Kuvat: Ovro