Estraier
|
Basic Information Tracklist: |
 [ LTD EDITION PRE-ORDER BONUS ] |
[ FURTHER INFORMATION ] [ REVIEWS ]
Despite the fact that both parts of the main disc are remarkably good Ovro-stuff (though not as great as Sepent Rite), the real gem of the pack is the Estraier-ep which was included in the pre-order version. It contains material from places ranging from Russia to Turku, recorded in the spring of 2006. It opens with the amazingly gorgeous, restrainedly beautiful ambient track Sidéral. Conpulsions is a short piece made of cracks, noises and clangs, Iconoduliclasm a floating soundscape with vocals like seagulls'. Repositions is rustling, backward sounds and clanging, but with neither walls of sound nor soundscape-feel, playing as hollow but hypnotic. Marqaha is a return to the ambient mood at the beginning, but in a somewhat more clinical style. Finally Altarai transforms the feel to warmth. It too is a more soundscape-like work, yet far softer than the preceding tracks. It is a very fine finish to the very fine disc.
This is a highly impressive whole - Estraier, especially, but the rest as well. So if Ovro's way of manipulating sounds into collages at all works for you, this is a mandatory purchase. (Kuolleen Musiikin Yhdistys)
Vaikka varsinaisen levyn molemmat puolet (Mosaick the Serpent / Vipera Aurea) ovatkin huomattavan hyvää Ovro-tasoa (häviävät tosin Serpent Ritelle), on ennakkotilatun version mukana tullut Estraier -ep paketin todellinen helmi. Se sisältää otoksia tämän vuoden keväält? niin Venäjältä kuin Turustakin. Sen aloittaa tolkuttoman upea, hillityllä tavalla kaunis ambient-raita Sidéral. Conpulsions on lyhyt palanen rapsunaa, hälinä-ääniä ja kolinaa, Iconoduliclasm kelluva äänimaisema jossa on kirkuvien lokkien kaltaisia vokaaleja. Repositions on kahinaa, takaperoisia ääniä ja kolinaa ilman kokonaisia valleja tai maisemallisuutta, kilisten onttona mutta hypnoottisena. Marqaha on jälleen paluu alun ambientin suuntaan, tosin ehkä hiukan aiempaa kliinisempään sävyyn. Lopuksi Altarai muuttaa maiseman jälleen lämpimämmäksi. Myös se on maisemallista tavaraa, mutta selvästi pehmeämpää kuin aiemmat raidat. Se tuo erittäin hienon lopun oikein hyvälle levylle.
Erittäin vaikuttava kokonaisuus - varsinkin Estraier, mutta myös kaksi muuta. Jos Ovron tapa manipuloida ääntä kokonaisuuksiksi yhtään kolahtaa, tämä kannattaa ehdottomasti hankkia. (Kuolleen Musiikin Yhdistys)