Basic InformationFormat: CD Tracklist:
Mosaick the Serpent |
![]() [ BUY THIS FROM SOME PLACE ELSE ] |
[ FURTHER INFORMATION ] [ LYRICS ] [ REVIEWS ] [ ARVOSTELUJA ]
"Ovro on suhteellisen uusi tulokas kotimaisella ambient-kentällä. Vuoden 2003 debyyttilevy Malice In Underland koostui hyvin minimalistisista lähtökohdista, instrumentteinaan ainoastaan viallinen mikrofoni sekä Ovron oma ääni. Myöhemmillä julkaisuillaan dark ambient -tyylisuunta alkoi muovautua monipuolisempia äänimaailmoja kurkotellen aina meditaation dokumentointiin. Uusi Ovro-albumi koostuu kahdesta erillisestä osasta. 12 raitaa, joiden välissä 20 sekuntia tyhjää, kuin valmistamaan kuulija nousemaan viimeiset portaat ylöspäin tietoisuuden keskikerroksesta, johon on ensimmäisellä puoliskolla hitaasti kiivetty.
Mosaick the Serpent on kahdesta osasta selkeästi painostavampi maailmansa. Äärimmäisen synkkää tasapainottelua surrealistisuuden rajoilla, kauhua audiomuodossa, joka ei hellitä hetkeksikään. Miesvokaaleita, lapsen puhetta, vääristyneitä ääniä ja kolahduksia, jotka vievät kuulijan kävelemään jotain oman psyykensä käytävää, jonka sisäänkäynti on täysin unohduksissa levyn edetessä. Yksittäisiä kappaleita esiin nostaessa on helppo mainita Equation Impossible. Kuin jonkin tuulikaapin sisällä olevan äänen, ja monotonisen miesäänen joka yltyy aina pirulliseen voimakkaaseen kuiskaukseen, muodostama kappale on levyltä ehkä se, joka ensimmäisenä iskostuu mieleen hyvin vahvasti. ”She never went to Paris, she never saw the sea” kaikuu korvakäytävissä vielä kappaleen loppumisen jälkeenkin. Myös Delusions of Grandeur ansaitsee maininnan. Kappale on alusta loppuun hyvin raskas, uhkaavaa meteliä sisältävä audiohyökkäys, joka loppuu ääneen, joka ei ole tästä maailmasta.
Vipera Aurea on ehkä maanläheisempi ja kevyempi, jopa ”modernimpi”, mutta samalla myös shamanistisempi osa kokonaisuutta. Kappaleissa on enemmän vokaaliosioita kuin Serpentilla, myös Ovro itse on äänessä. Glossolalia -kappale on selkeä portti valmistamaan kuulija valoon, joka ei ole kirkas eikä kenenkään synnyttämä. Ahdistava Scarlet Calls kuljettaa itseään eteenpäin jälleen julistavan miesäänen voimin, suositeltavissa kuunneltavaksi heti aamusta. Summoned I Summon kutsuu jostain kaukaa, kuljettaen kuulijan utuisissa tunnelmissa viimeistä huippua kohti. Ja melkoinen huippu levyn päätös onkin. Freed Beast, Ovron kosketus Original Dixieland Jazz Bandin Tiger Ragiin on suorastaan absurdi lopetus jo ennestään penetroivin sätein rationaalisuuden rajoja murtavalle levylle, hyvällä tavalla tietenkin.
Mosaick the Serpent / Vipera Aurean on tuottanut Ovro itse upeaa kansitaidetta myöten. Kaksi erillistä tyylikästä vihkosta antaa visuaalisen kosketuksen kokonaisuuden seuraamiseen tarvittaessa. Serpent vetää tuplakokonaisuudesta pidemmän korren kaikessa kaoottisuudessaan, mutta Vipera tuo niin täydellisen vastapainon sille, että albumin alusta loppuun -kuuntelu ei ole vaikea tehtävä. Albumi on eittämättä täydellinen dark ambient -julkaisu joka ansaitsisi täydet pisteet, mutta genren marginaalisuus silti jarruttaa hieman, joten näillä mennään. Ehdoton suositeltava kaikille ambientin ja kierojen äänimaailmoiden ystäville."(4/5)
"Tämä Ovron julkaisu sisältää kaksi ep:tä sijoitettuna yhdelle cd:lle, niin että niiden välissä on neljä (melkein) tyhjää raitaa. Mukana on myös molemmille omat, erittäin tyylikkäät ja aiheeseen soveltuvat kannet. Osuudet ovat hyvin erilaisia tyyliltään ja kumpikin soi omana, yhtenäisenä kokonaisuutenaan. Mosaickin avaava Primogenitural Echoes on hidas ja vaimea teos, jonka loppupäähän Mockingwyrdin (joka soittaa kahdella muulla ep:n raidalla bassoa) puhe tuo upeaa tehoa. Second Momentum on kohisevampi, yhä hidas, ja sitä hallitsee Ovron omalla lapsinaisäänellä lausuttu demoni/daemoni -puhe. Equation Impossible (josta osa on kuullut version nimellä Dream jo erinomaisella Serpent Rite -livellä) käyttää apuna Niko Skorpiota lausumassa "She never went to Paris…" -tekstiä. Taustoiltaan raita on välillä taukoavaa rutinaa, pulputusta ja kolinaa. Se on myös varsin tehokas kaikessa minimalismissaan. Differentiation Irrevocable hyödyntää pinnalla jälleen Ovron vokaalien monimuotoisuutta. Kappaleessa on hienon häiriintynyt tunnelma, vokaalien käsitellessä hirttäytymistä vuoroin ilkeään, vuoroin lapselliseen sävyyn. Delusions of Grandeur on lyhyt instrumentaalinen, sykkivä teos, ja kohinoillaan ja ulvonnalla jo ennakoi levyn jälkipuoliskon sävyjä. Mosaickin päättää lopulta sen ehdoton helmi, oudon runollinen olemattomuuden kuvaus Statement of Inexistance.
Vipera Aurea on Mosaickia selvästi pauhaavampi, kohisevampi ja raskaampi. Glossolalia toimii asemahallia muistuttavan puhehälyn (tekemässä Ovro ja Dave Bumford) varassa, ja pelaakin oikein hyvänä johdantona loppuosaan. Massimon (Black Sun Productions) puheella varustettu Scarlet Calls on ihanan hävytön, kierrättäen niin "Relax, baby. It will only hurt a little." -tekstiä kuin vanhaa Ovro-klassikkosanastoakin. Taustalla kieppuu hieno kliininen äänivalli. Vorpal Angel on kuin sotkuista lastenlaulua säröjen päällä, Mortal Strangers puolestaan lyhyitä hälyryöppyjä ja epäselviksi muokattuja vokaaleita. Puoliskon paras raita, Summoned I Summon, on rituaalinoloinen, hitaasti nouseva teos jossa ärsyttävä vinkuna luo hyvin voimakkaan tunnelman. Viimeisenä soiva Freed Beast on outo uudelleenmuokkaus Original Dixieland Jazz Bandin Tiger Rag -kappaleesta. Se on kyllä outo, mutta ei aivan asetu samaan kokonaisuuteen muiden kanssa, varsinkaan kun alkuperäistä rakennetta on vielä hyvin paljon jäljellä.
Vaikka varsinaisen levyn molemmat puolet ovatkin huomattavan hyvää Ovro-tasoa (häviävät tosin Serpent Ritelle), on ennakkotilatun version mukana tullut Estraier -ep paketin todellinen helmi. Se sisältää otoksia tämän vuoden keväältä niin Venäjältä kuin Turustakin. Sen aloittaa tolkuttoman upea, hillityllä tavalla kaunis ambient-raita Sidéral. Conpulsions on lyhyt palanen rapsunaa, hälinä-ääniä ja kolinaa, Iconoduliclasm kelluva äänimaisema jossa on kirkuvien lokkien kaltaisia vokaaleja. Repositions on kahinaa, takaperoisia ääniä ja kolinaa ilman kokonaisia valleja tai maisemallisuutta, kilisten onttona mutta hypnoottisena. Marqaha on jälleen paluu alun ambientin suuntaan, tosin ehkä hiukan aiempaa kliinisempään sävyyn. Lopuksi Altarai muuttaa maiseman jälleen lämpimämmäksi. Myös se on maisemallista tavaraa, mutta selvästi pehmeämpää kuin aiemmat raidat. Se tuo erittäin hienon lopun oikein hyvälle levylle.
Erittäin vaikuttava kokonaisuus - varsinkin Estraier, mutta myös kaksi muuta. Jos Ovron tapa manipuloida ääntä kokonaisuuksiksi yhtään kolahtaa, tämä kannattaa ehdottomasti hankkia. "
"Ovro aloitti hiljattain julkaistun tupla-EP Mosaic The Serpent / Vipera Aurean ensimmäisen osan sävellystyöt jo kolmisen vuotta sitten. Viime vuoden puolella hieman yllättäen ilmestynyt viehkeästi nimetty Gegendurchgangenzeit kuitenkin sotki aikataulut. Kun ensimmäinen EP viimein oli loppusuoralla, oli rinnakkaisprosessina syntynyt toinen EP jo niin pitkälle ideoitu, että nainen katsoi parhaaksi sovittaa molemmat teokset samalle kiekolle kaksiosaiseksi kokonaisuudeksi.
Ovro on jättänyt rohkeasti dark ambientin hiljalleen upottavat maneerit pois, ja äänittänyt tukun kirkkaita soundeja ja runsaasti tarttumapintaa sisältäviä intensiivisiä raitoja. Vaikka kappaleita sinäänsä on helppo lähestyä, ei niiden syvin olemus aukea taustalla pihisevän radion avulla, vaan molemmat teokset vaativat hieman vaivannäköä. Levy(t) kannattaa ilman muuta kuunnella kokonaisuuksina, vähintään kohtuullisella volyymilla ja mahdollisimman erilaisissa mielentiloissa.
Ovro yhdistelee levyillään sekä äärimmäisen elektronisia soundeja, että monenlaisia ihmisperäisiä ääniä. ?änimaailma ei ole lähimainkaan niin uneliaan upottava kuin leijonanosa dark ambient -äänitteistä, ja levyistä saa kuulokkeiden avulla yllättäviä - ja paikoin pelottaviakin - lisäkiksejä arkisiin tilanteisiin. Tässä mielessä voisi sanoa, että Ovro on vanginnut ambient -musiikin alkuperäisen olemuksen monia virkaveljiään paremmin. Toisaalta Ovron musiikki on paikoin niin ilmeikästä, että kategorisointi pelkäksi dark ambientiksi ei välttämättä ole edes tarkoituksenmukaista. ?iseen keskittyneeseen kotikuunteluun Ovron sävellykset sopivat mainiosti, joskin levyjen kuuntelu yksin pimeässä vaatii hieman keskivertoa lujempia hermoja. Esimerkiksi Statement of Inexistencessä synkkiä aatoksia pohtiva heleä pikkutytön ääni, taustalla varoituksiaan kuiskivat ihmiset ja Ovron luoma sähköinen painajaismainen ääniympäristö saavat aikaan ainutlaatuisen hyytävän tunnelman.
Mosaic The Serpent / Vipera Aurea on mielenkiintoinen trippi tumman ambienssin ystäville. Levyillä yhdistyvät synkät visiot ja ihailtavalla huolellisuudella rakennettu elektronisen ja inhimillisen äänen ääripäitä hyväksi käyttävä äänimaailma. Niin sävähdyttäviä hetkiä levyltä löytyy, että dark ambient -noviisien on viisainta ottaa ensiaskeleet levyn parissa turvallisessa ympäristössä." (4/5)